Ystävyyden Majatalo – The Friendship Inn

Tarvitsetko juhlapaikkaa? Emme pyri pitopalvelupaikaksi, mutta järjestämme mielellämme juhlia varsinkin sellaisille ihmisille, joille tämä on ennestään tuttu ja tärkeä paikka. Eräs pari valitsi kesällä 2009 Ystävyyden Majatalon hääjuhlansa paikaksi. Molemmat sanoivat ensin löytäneensä itsensä Majatalon kursseilla. Sen jälkeen he löysivät toisensa Majatalon juhlissa. Oli ilo järjestää heidän perheilleen ja ystävilleen unohtumattomat juhlat. Mielellään järjestämme sinullekin mahdollisuuden juhlia itseäsi ja tärkeimpiä ihmissuhteitasi Ystävyyden Majatalossa.
Itsellemme vappu, juhannus, elo- ja uudenvuodenjuhla ovat olleet toistuvia tapoja kohdata uusia ja vanhoja ystäviä. Muutamaa yksittäistä perinnettä lukuun ottamatta suurin osa juhla-ajasta on vapaamuotoista seurustelua, spontaania musisointia, keskusteluja, seurapelejä saunontaa ja uimista jne.

Älä ota iloa irti elämästä

Jotkut ovat ilmeisesti mieltäneet Ystävyyden Majatalon niin kriisikeskeiseksi, ettei tämä ole ensimmäisenä listalla, silloin kun etsitään loma- tai juhlapaikkaa. Joskus meiltä on puhelimitse kysytty
“Voiko sinne tulla ihan ilman ongelmiakin?… Ihan muuten vaan.”

Tietenkin voi! Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olemme rakentaneet tätä paikkaa koko ajan kauniimmaksi myös oleskelua ja juhlia varten.
Juhlat ovat mielenkiintoisia ilmiöitä. Monelle esimerkiksi synttärijuhlat merkitsevät muodollisen teeskentelyn ja valehtelemisen orgioita, joista on päästävä pois mahdollisimman nopeasti. Toisille juhlat merkitsevät vain edustusroolin päälle liimaamista ja näyteikkunassa seisomista niin kauan kuin pokka kestää. Joidenkin juhlien ohjelmien ainut tarkoitus on vapauttaa osallistujat keskinäisen kohtaamisen haasteilta. Toisissa juhlissa keksitään mitä kiusallisimpia temppuja ja pelejä, jotta ihmiset edes jollakin tavalla tutustuisivat toisiinsa. Kolmansissa juhlissa ryypätään ja rellastetaan siihen malliin, että vain ihmisten pimeimmät puolet syöksyvät toisten naamoille.

Vuosien aikana oma juhlakulttuurimme on hitaasti vain muotoutunut tänne tulleiden ihmisten ja oman hapuilumme kautta. Jos johon lauseeseen voisi jotenkin tiivistää juhliemme keskeinen eetos, olisi se:
“Älkää ottako iloa irti elämästä.”

Ennen juhlia lausutaan usein uhmakas: “Nyt otetaan ilo irti elämästä!” Joskus se onnistuu. Keskitytään siihen mikä on hauskaa, kiitetään siitä kivasta mitä on saatu ja nautitaan siitä mikä on mukavaa. Unohdetaan kaikki muu. Näissä juhlissa ei aina huomata, että aina on joku, joka vetäytyy vessaan tai nurkan taakse itkemään. Jotkut eivät yksinkertaisesti kestä sitä iloa, joka otetaan kokonaan irti elämästä. Heillä on kyllä kiitollisuuden ja ilon aiheita, mutta ne on niin tiukasti sidottu elämän traagiseen puoleen, että sen silpominen irti elämästä ei jätä jälkeensä kuin sietämätöntä kipua. Onnistuessaankin ilon irrottaminen elämästä yleensä jättää jälkeensä krapulan, josta tokeneminen kestää yhtä kauan kuin toipuminen mistä tahansa amputoinnista ja yhteen ompelemisesta.

Meidän juhliemme motto on:

“Anna tilaa sille ilolle ja kiitollisuudelle, joka nousee tästä elämästä. Älä siis ota iloa irti elämästä.”
Se on mahdollista vain silloin kun juhlassa on tilaa myös sille, mikä elämässä oikeasti on surullista, vaikeaa ja kipeää.

Käytännössä se on merkinnyt sitä että kaiken musiikin, tanssin ja hauskanpidon keskellä on yhtä luonnollinen tila hiljaisissa keskusteluryhmissä jakaa jotain elämän synkemmästä puolesta. Kenenkään ei tarvitse syyllistyä samanaikaisesta hauskanpidosta. Eikä murehtijan tarvitse hävetä sen hetkisiä tunteitaan. Se ei ole ilon pilaamista, vaan sen juurruttamista siihen mikä kulloinkin on totta. Kaikki todellisuudet saavat olla sovinnossa toistensa kanssa.
Joskus harvoin juhliimme eksyy myös tyypillisiä stadilaisia bailaajia, jotka kärsimättömästi haistelevat ilmaa muutaman tunnin, kuulostellen löytyisikö täältä ”säpinää”. He kaipaavat railakasta ohjelmaa ja palkattuja tunnelman nostajia. Heidän on vaikea suostua luonnollisen haparoivaan tutustumiseen, jonka keskeltä vähitellen nousee spontaaneja aloitteita keskusteluun, musiikkiin, tanssiin tai muuhun yhteiseen tekemiseen. Kun joku muu ei tee heitä iloiseksi, eikä ohjelmoi heidän viihtyvyyttään, he antautuvat itsepäisen sitkeästi pitämään tylsää.

Jotkut heistä ovat tietoisesti keskeyttäneet mököttävän tylsänpitonsa, ja päättäneet avautua sille mitä on:
“Aluksi ajattelin, että onpa mielenkiinnottoman tuntuista porukkaa. Kenenkään kanssa ei kättelyssä synkannut ja mielessäni vetäydyin koko touhusta. Lopulta kuitenkin kyllästyin omaan kyllästymiseeni. Olinhan kuitenkin maksanut juhlista etukäteen ja halusin rahoilleni vastinetta. Uhmakkaasti päätin avautua sille mitä täällä on ja niille keitä täällä on. Hämmästyin sitä rikkautta, jota alunperin mitäänsanomattomien tai suorastaan vastenmielisten ihmisten sisältä löytyi. Täytyy myöntää etten ole missään aikaisemmissa juhlissa kokenut näin syvästi koskettavia kohtaamisia.”

Ne muutamat kielteiset loppukommentit joita todella olemme kuulleet juhlistamme, ovat tulleet ihmisiltä, jotka kaipaavat hengellisesti tai muuten paljon ohjelmoidumpaa yhdessäoloa. Käyköön nyt selväksi, että sellaisia juhlia emme halua täällä järjestää. Niitä kyllä löytyy ihan tarpeeksi muualtakin. Tavoitteemme on luoda mahdollisimman hyvät puitteet hitaamman kaavan mukaan eteneville. Itse tahdomme juhlia niiden kanssa, jotka haluavat pysähtyä nauttimaan luonnosta, omassa tahdissaan tutustumaan muihin ja valintansa mukaan mahdollisesti antautumaan syvemmän tason vuorovaikutukseen. Se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä omien ja toisten ennakkoluulojen voittamiseen ja kunnioitusta itse kunkin rytmin suhteen.

Entä juhlien hengellisyys?

Juhlissamme ei millään tavalla pidetä yllä minkäänlaista hengellistä rekvisiittaa. Me suorastaan varomme kaikenlaista ”hengellisen” ilmapiirin luomista.
Erään juhannusyön keskusteluissa joku vieraamme vertasi paikkaamme Valamon luostariin. Olemme muutaman kerran aikaisemminkin kuulleet saman vertauksen löytämättä oikein siihen mitään kosketuspintaa.  Vieraamme kuitenkin selitti, että Lintulan luostarissa Valamoa haukutaan vain sekalaisia ihmisiä kerääväksi markkinahenkiseksi turistipyydykseksi. Heidän mielestään Lintula on Suomen ainoa kunnon luostari. Vieraamme jatkoi:

”Mutta minusta se ei ole niin. Valamossa käydään hirveän monesta syystä, eivätkä kaikki todellakaan ymmärrä mistä siellä oikein on kysymys. Kaikki kuitenkin tietävät, että siellä on se hengellinen ydinjuttu ja kaikki kunnioittavat sitä, vaikka siitä ei niin kauheasti meteliä pidetäkään. Minusta Ystävyyden Majatalossa on vähän samanlainen henki. Ei täällä kättelyssä hoilata mistään hengellisyydestä, eikä painosteta mihinkään kristillisiin rituaaleihin. Jokainen kuitenkin tietää, että täälläkin on se tärkein kristillinen perusjuttu, josta voi puhua kun sen aika on ja jos itse tahtoo. Täälläkin kunnioitetaan hengellisiä asioita sekä vaikenemalla niistä, että puhumalla niistä, kun niiden aika on.”

Hengelliset asiat vaativat ympärilleen intiimiä oman ja toisen sydämen äänen kunnioitusta ja muun seurustelun yhteydessä vähitellen syventynyttä keskinäistä luottamusta. Ne ovat täysipainoisen läsnäolemisen ja kohtaamisen hetkiä, joissa sosiaaliset pelit, mielipiteillä kilpailemiset ja kärsimättömät päälle puhumiset on käytetty loppuun. Joka ei näitä hetkiä malta odottaa, löytää kyllä paikkoja, jossa Jumalasta puhutaan ennen kuin on edes kunnolla tervehditty. Emme mekään sitä tarvetta halua panna halvalla. Me olemme vain huonoja siihen vastaamaan, eikä se kuulu meidän tapakulttuuriimme.