Hiukan vuosien saatossa tullut palautetta Danielin kirjoituksista. Haluaisitpa ojentaa ruusuja tai näyttää jotain mikä jäi hampaan koloon hän ottaa mielellään kaiken palautteen vastaan. Voit lähettää hänelle palautetta Yhteydenottolomakkeemme kautta.
Ahmin tekstisi yleensä jo melkein suoraan postilaatikosta.
Kiitos niistä ajatuksia avartaneista, armollisista ja täysipainoiseen ihmisyyteen ohjanneista Ystäväkirjeistä, joiden kautta olen saanut paljon.
Opiskelen käytännöllistä filosofiaa ja olen onnellisesti naimisissa, mutta pinnan alla kuplii – tuntuu kuin olisin tekemässä löytöretkeä menneisyyteeni – se hämmentää. Esiin nousee kipuja ja suruja – elämättömiä tunteita, joita en osaa työstää yksin; tästä kontekstista nousee tarpeeni tulla kurssille – tutustumaan “uuteen minääni”, kasvamaan kohti sitä aikuisuutta, johon mahtuu myös “sisäinen lapseni”.
Opiskelen käytännöllistä filosofiaa ja olen onnellisesti naimisissa, mutta pinnan alla kuplii – tuntuu kuin olisin tekemässä löytöretkeä menneisyyteeni – se hämmentää. Esiin nousee kipuja ja suruja – elämättömiä tunteita, joita en osaa työstää yksin; tästä kontekstista nousee tarpeeni tulla kurssille – tutustumaan “uuteen minääni”, kasvamaan kohti sitä aikuisuutta, johon mahtuu myös “sisäinen lapseni”.
Daniel kommentoi: Näen sieluni sinisillä silmillä kirjeenvaihtoilmoituksen: “Aikuistuva käytännön filosofi etsii sisäistä lastaan – vain tositarkoituksella.” Ei vaiskaan, tervetuloa kurssille. Mitä tulee sisäisesti kadoksissa oleviin asioihin olen havainnut että etsivä kyllä löytää – salapoliisi ei.
Olen halunnut monesti kiittää antoisista Ystäväkirjeistä. Painava ja antoisa teksti on on usein liikautellut asioita sisälläni. KIITOS!!!
Annoin muutaman eräälle sukulaiselleni luettavaksi. Hänessä lähti kovat prosessit liikkelle. Hän haluaa nyt saada kaikki vanhat kirjeet ja pyytää päästä tilaajalistalle.
Annoin muutaman eräälle sukulaiselleni luettavaksi. Hänessä lähti kovat prosessit liikkelle. Hän haluaa nyt saada kaikki vanhat kirjeet ja pyytää päästä tilaajalistalle.
Jokainen kirjeesi on ollut minulle tapahtuma. Olen lueskellut niitä omaan tahtiini, silloin kun kyseinen teema on alkanut poltella minua ja olen tarvinnut luotettavaa opetusta aiheesta. Niitä on jännittävää lukea. Niissä on potkua, josta löydän inspistä elää, kirjoitella ja rakastaa… Olet auttanut melkoisen lauman samalla tavalla raivoisasti totuutta etsiviä eteenpäin. Rohkenen lukea itseni heidän joukkoonsa. Elä hellitä
Meillä on täällä Keskisuomessa sellainen kriisipalvelu. Vierailemme pyydettäessä vaikeuksissa olevien perheiden luona. Monille olisi hyötyä näistä teidän kirjeistänne, koska ne käsittelevät niin tavallisia ongelmia. Voisitteko lähettää reilun nipun annettavaksi harkinnan ja tarpeen mukaan.
Olen elänyt koko ikäni ristiriitojen, riitojen ja huutamisten keskellä pelkokierteessä venyen aina uskomattomiin suorituksiin jotta rauha säilyisi. Siellä kävimme läpi vaikean ristiriidan, jonka kautta olen löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia itsestäni. En enää joudu paniikkiin hylkäysuhan edessä. Uskallan itsekin ärsyyntyä ja jopa suuttua jos tarve vaatii.Olen aina kuvitellut, että kun vain heittää asiansa tuohon kaivoon, josta kalastaminen on kielletty, niin asiat ovet sillä ohi. Olen sillä tavalla ohittanut monta surutyötä ja paljon muitakin tunteita, joita nyt käyn jälkikäteen läpi. Halaun vaalia näitä asioita sydämessäni.
Siellä oli hengitystä elvyttävä ilmapiiri, tuntui että oli tilaa olla juuri tällainen. Kiitos vieraanvaraisuudestanne.
Nykyinen huoneentauluni voisi olla:
Kiitä ja kehitä mitä sinulla on
äläkä vain valita mitä ilman jäit.
…Minua hävettää, etten ole näinä vuosina, jolloin olet meille kirjeitäsi lähettänyt, voinut maksaa niistä mitään. Haluan vain sanoa, että ne ovat merkinneet meille äärettömän paljon. Meillä on ollut taloudellisesti erittäin raskasta aikaa, mutta Jumala on antanut kestävyyttä ja nyt tuntuu siltä että selviämme vielä.
Muistakaa meitä poloisia edelleen kirjeillänne, vaikka ette tiedä meistä kuin nimet ja osoitteen. Henkiset voimat ovat olleet niin lopussa että emme ole jaksaneet edes kirjoittaa…
Sinun elämäsi vaiheet ovat vuosien ajan tulleet kirjeittesi kautta tutuiksi, eikä ole helppoa ollut sinullakaan. Tekisi mieli oikein rutistaa Sinua ja Railia ja ketä kaikkia muita siellä nyt onkaan. Olette rohkeita ihmisiä. Rukoilemme puolestanne, että jaksaisitte jatkaa työtänne.
Muistakaa meitä poloisia edelleen kirjeillänne, vaikka ette tiedä meistä kuin nimet ja osoitteen. Henkiset voimat ovat olleet niin lopussa että emme ole jaksaneet edes kirjoittaa…
Sinun elämäsi vaiheet ovat vuosien ajan tulleet kirjeittesi kautta tutuiksi, eikä ole helppoa ollut sinullakaan. Tekisi mieli oikein rutistaa Sinua ja Railia ja ketä kaikkia muita siellä nyt onkaan. Olette rohkeita ihmisiä. Rukoilemme puolestanne, että jaksaisitte jatkaa työtänne.
Daniel kommentoi: Kiitos pitkästä kirjeestäsi ja monista rohkaisustanne. Ole huoleti. Kuinka voisimme olla lähettämättä postia ihmisille (huom. ei poloisille), jotka arvostavat sitä noin paljon. Kiitos myös esirukouksistanne.
Olen jo usean vuoden kuulunut ystäväkirjeiden lukijakuntaan. Olen iloinnut kirjeiden luonnollisesta ja pakottomasta kristillisyydestä. Meillä kun uskovaisuus niin usein käsitetään pakkopaidaksi. Surukseni minun on sanottava, että monta kertaa olen tavannut suvaitsevampia ja rakkaudellisempia ihmisiä ihan tavallisten pakanoiden joukosta. Ystäväkirjeet ovat kuin valonpilkahduksia tässä autiomaassa.
Kiitos kaikista Ystäväkirjeistä. Niiden lukeminen on ollut yhtä oivaltamisen, tajuamisen ja tunnistamisen juhlaa. Olen itkenyt ja nauranut, olen menettänyt yöunia ja nähnyt unia.
Olen entinen alkoholisti. AA-ryhmien kautta löysin raittiuteni ja Tommy Helstenin kirjat luettuani hakeuduin kursseille ja AAL-ryhmään. Opin paljon itsehyväksynnästä ja anteeksiannosta.
Myöhemmin annoin elämäni Jeesukselle ja menin erääseen raamattukouluun. Sain sieltä paljon, mutta samalla aloin uudestaan menettää kosketukseni elämän realiteetteihin. Identiteettini alkoi olla tosi vaarassa. Onneksi Jumala palautti minut todellisuuteen ns. ei-uskovien ystävieni kautta. Myös sinun luentosi ja kirjoituksesi ovat auttaneet minua vapautumaan lakihenkisyydestä ja varomaan ostamasta hyväksytyksi tulemista pelkillä ansioilla. Uskossa olen edelleen, mutta ”hengellistä kotiani” aloin valitettavasti varomaan…
Myöhemmin annoin elämäni Jeesukselle ja menin erääseen raamattukouluun. Sain sieltä paljon, mutta samalla aloin uudestaan menettää kosketukseni elämän realiteetteihin. Identiteettini alkoi olla tosi vaarassa. Onneksi Jumala palautti minut todellisuuteen ns. ei-uskovien ystävieni kautta. Myös sinun luentosi ja kirjoituksesi ovat auttaneet minua vapautumaan lakihenkisyydestä ja varomaan ostamasta hyväksytyksi tulemista pelkillä ansioilla. Uskossa olen edelleen, mutta ”hengellistä kotiani” aloin valitettavasti varomaan…
Viimeiset Ystäväkirjeesi ovat aina osuneet minun elämässäni juuri kohdalleen. Joskus tuntuu, että näivettyy kun niin harvoin kuulee tai lukee sellaista hengellistä tekstiä johon voi samaistua ja joka tyydyttää sekä älyä että tunne-elämää. Siis kiitos – äläkä vain lopeta!
Kiitos kaikesta saamastani postista. Teille lähetän yleensä vain kymmenykseni. Siitä yritän pitää kiinni ja minulla on siihen varaa. Olkoon vaikka mitä omavanhurskautta ja pätemisen tarvetta, se ei haittaa saajaa.Miksi annan teille? Tunnen teitä tarpeeksi ja hyväksyn Ystävyyden Majatalon pelin hengen. Te vain olette minun tuelleni sopiva pulju.
Olen uusi Ystäväkirjeen saaja. Sain paketin aikaisempia kirjeitä ja olen niitä vähän kerrassaan lukenut. Haluan kiittää siitä tuuppauksesta jonka olen niiden kautta saanut vauhdittamaan ja helpottamaan matkaa ehjempään itseeni. Kasvu ja todellisen itsen hakeminen on minulle ollut todella kipeä prosessi. Pahinta kaikista on tyhjä ja kasvoton paha olo, jolle ei löydy nimeä. Kiitos että olette jakaneet jotain kipeää ja koeteltua itsestänne ja että autatte etsijöitä vähän kerrassaan löytämään ihmisyyden ihmeitä. Olen löytänyt nimiä pahalle ololleni ja nähnyt jotain uutta ja kallisarvoista Jumalasta. On ihanaa kun joku yhdistää ihmismielen eheytymisen hengellisiin kysymyksiin ja uskaltaa kohdata muutenkin kuin ammatillisen etäisyyden päästä. Teette todella tärkeää ja eheyttävää työtä.
Nuo otteet Danielin Tuomas-messu saarnasta olivat minulle todella toivoa herättäviä rohkaisuja. Saarnan sanat ja rohkaisevat muistutukset alkoivat välittömästi nostaa matalaa mielialaani ja elävöittää väsähtänyttä olemustani. Elämä alkoi taas tuntua elämisen arvoiselta ja tulevaisuudessakin häämötti valon säteitä. Sain taas tiedostaa sen katoamattoman ankkurin…
Vihdoinkin joku raotti verhoa kummallisten vertausten päältä ja osoitti ettei Jeesus opetuksessaan halunnut kehottaa alistuvuuteen, nöyristelevyyteen ja laumasieluisuuteen vaan rehelliseen tosi olemiseen, ihmisyyteen, jonka oivaltaminen on elämanmittainen prosessi.
Lämpimät kiitokset Ystäväkirjasta (Rakas vihollinen), joka oli (jälleen kerran) täyttä asiaa. Intuitiivisesti olen ajatellut “toisen posken kääntämisen” ja “viitan antamisen” tarkoittavan juuri sitä mitä esitit, mutta en ole osannut pukea ajatuksiani sanoiksi. En ole tuntenut näiden eleiden alkuperäisiä merkityksiä parin tuhannen vuoden takaa. Kirjeesi osoitti taas selkeästi sen, että Raamattua lukiessa ja tulkitessa on keskeistä tuntea tuon ajan kulttuuria ja historiallista tilannetta. Tuolla ‘toisen posken kääntämisen’ väärin tulkinnalla on varmaan aiheutettu monille kärsiville ihmisille vielä lisää tuskaa.
Kirjoitan sinulle kiittääkseni olemassaolostasi… Olen aikaisemmissa kirjeissäni herjannut sinua ja pyydän sitä nyt anteeksi. Yksi kasvuni vaihe näyttää taas olevan lopuillaan ja uusi alkamassa. Kirjeissäsi otat poikkeuksellisen rohkeasti kantaa erehtymisen uhallakin. Viimeinen kirjeesi (Kohtaaminen) oli ehkä kaikkein paras lukemistani… lähestyt asioita sydänverellä ja aivomassalla asettamatta niitä vastakkain tai vähättelemättä kumpaakaan… Jumalasta uskosta ja toivosta olen alkanut puhua yhä varovaisemmin. Kaikki asiat ovat muuttuneet salatummiksi tai niiden salattu puoli on tullut todellisemmaksi. Dogmasta on tullut jatkuvasti tärkeämpi ja sen “ikkuna-luonne” on auennut jatkuvasti kirkkaammin. Uskoakseni olen tavoittanut jotain siitä, mihin kirkkoisät pyrkivät dogmeja muotoillessaan. Ne eivät ole määritelmiä, vaan enemmänkin rukouksia. Niiden tutkiminenkin on meditaatiota, järjen rukousta ja ihmettelyä…
Kuljetan matkoillani yleensä mukana vanhoja Ystäväkirjoja. Ne ovat kevyitä kantaa, virkistäviä ja ajatuksia herättävää matkalukemista. Tällä kerralla sujautin matkakassiini “Kohtaaminen”-kirjeen ja kuinkas sitten kävikään? Matkakumppanini nappasi sen suoraan kädestä ja siltä istumalta ahmi kannesta kanteen. Vieläkin muistelee ja herättelee käytäntöön sen syvällisiä opetuksia.
Kiitos viimeisestä kirjeestä (Kohtaaminen). Se pysäytti minut kaikkine heikkouksineni kohtaamaan toisen ihmisen. Ja riskinotto kannatti. Luulen että se on ainoa tie siihen että ylipäänsä olen elossa….
Kirjeet, joilta teiltä saamme, ovat minulle todella tärkeitä. Tuntuu siltä, että oli elämäntilanne mikä tahansa niin melkein jokaisen kirjeen aihe on tullut kohti.
Kiitos Kohtaaminen kirjasta… Ymmärrän nyt miksi minun aina ollut niin vaikea vastata koko olemuksellani kysymykseen “Uskotko Jumalaan”… Kiitos osuudestasi uusiin kohtaamisiini. Muistan teitä usein rakkaudella, joskus suoranaisella Hengen palolla, onnellisena siitä avusta, jonka kirjeesi ovat minulle tuoneet…
Erityisesti haluan kiittää kirjeestä Pyhä vai paha pelko. Sen saaminen tuntui johdatukselta. Juuri kun olen pohtimassa omassa elämässäni eteen tulevia suuria vuoria saan lukea samoista asioista tässä kirjeessä. Mieleni tyyntyi ja sain uutta uskoa jatkaa matkaani vapauden tiellä. En ole koskaan oikein sopeutunut tähän systeemiin ja olen usein saanut kokea itseni tosi hulluksi kun olen taistellut sitä vastaan, mutta aina kun antaudun olen menettänyt yhteyden itseeni, joten pakko on jatkaa ettei joutuisi ihan eksyksiin.
Häpeä-kirjasi oli kyllä niin perisuomalaiseen todellisuuteen kohdistuva kirje, että sen voisi postittaa joukkolähetyksenä jokaiseen talouteen. Minä aloitan tilaamalla niitä seuraaville ystävilleni….
Kirjeenne ovat mielenkiintoisia ja syvästi puhuttelevia. Erityisesti pidin Kohtaaminen kirjeestä. Hänen läsnäolonsa aivan huokui kasvoilleni – sydämeen tuosta kirjeestä.
Kiitos niistä ajatuksia avartaneista, armollisista ja täysipainoiseen ihmisyyteen ohjanneista Ystäväkirjeistä, joiden kautta olen saanut paljon.
