Ystävyyden Majatalo

Valitsimme uuden toiminnanjohtajan

Kohtaaminen ry:n hallitus käsitteli useassa kokouksessa noin 30 työhakemusta. Olimme joka kerta otettuja siitä, kuinka vaikuttavia ja liikuttaviakin hakemuksia saimme. Monet olivat valmiit jättämään erittäin hyvät pestit ja tyytymään alle kolmannekseen entisestä palkastaan. Kuulimme paljon vahvaa halua mielekkäämpään työhön, ihmisten auttamiseen ja yhteisöelämään. Saimme paljon rohkaisua työtämme kohtaan osoitetusta arvostuksesta. Luultavasti saimme myös uusia ystäviä ja yhteistyökumppaneita. Toivomme jokaiselle sitkeyttä jatkaa omaan kutsumukseensa vastaamista.

Paulin (hallituksen pj) ja Soilen (yhteisöhoidon ohjaaja) kanssa teimme kymmenen todella mielenkiintoista haastattelua, joiden pohjalta valitsimme kolme ehdokasta koko johtoryhmän haastateltavaksi (hallituksen lisäksi Tiu ja Soile). Yhden hakijan persoona ja kokemus vastasivat parhaiten tarkasti määrittämäämme tarpeeseen. Halusimme hyvin käytännönläheisen moniosaajan organisoimaan ja ohjaamaan arkeamme sekä yhdessä kanssamme etsimään polkua tästä eteenpäin. Tämä hakija ja uusi toiminnanjohtajamme on Teja Rönni.

Aika hurjalta tuntui valita ihan tuntematon ihminen tekemään työtä ja elämään kanssamme vain parin haastattelun pohjalta. Pidempiaikaiset asukkaatkin valitaan vasta parin viikon koeajan jälkeen. Vähän hirvitti mennä suoraan toisilta treffeiltä melkein naimisiin, mutta arki on ollut myönteisiä yllätyksiä täynnä. Tejan tyyli on ollut rentoa, reipasta ja reilua. Kesän palvelemme vieraita toisiamme auttaen ja syksyllä alamme miettiä parempia tapoja toteuttaa yhdistyksen ja elämämme tarkoitusta.

Kiitos Tiu

Olen kiitollinen tyttäreni Tiun työjaksosta täällä. On se jotenkin hassua, että oman lapsen täytyy tulla aikuisena maailmalta opettamaan isälleen sääntöjen merkitystä. Niitä me nimittäin olemme täällä hänen johdollaan kehitelleet. Eivät säännöt vähennä improvisaation ja tilannekohtaisen arvion mahdollisuuksia. Päinvastoin. Mitä paremmin tuntee musiikin säännöt, sitä vapaammin voi improvisoida ilman että homma menee kaaokseksi. Kiitos Tiu ja Jonas sydämellisestä, järjestelmällisestä ja valtavan ahkerasta panoksestanne Ystävyyden Majatalon kehittämisessä selkeämmäksi, sydämellisemmäksi ja turvallisemmaksi paikaksi toipua.

Tiu jää vielä sivutoimiseksi työskentelemään rakastamansa kiinteistön käyttöasteen ja -mukavuuden kohentamiseksi. Hänellä oli toive että jos joku titteli pitää työhön liittää niin talkkari riittää.

Tuore toiminnanjohtaja esittäytyy

”Ystävyyden Majatalo Salossa hakee toiminnanjohtajaa.
Ilmoitus on persoonallinen, katso ainakin. ”

Näin vinkattiin minulle helmikuussa. Katsoin, ja totisesti: persoonallinen oli ilmoitus kuten itse Majatalokin. En ollut koskaan aiemmin törmännyt Ystävyyden Majataloon, mutta se kolahti ja hain. Taidanpa olla itsekin persoonallinen.

Hyvät Majatalon ystävät ja tukijat, olen Teja Rönni, Ystävyyden Majatalon uusi toiminnanjohtaja ja tuore kasvo Majatalossa. Olen myös kirjallisuudentutkija, yrittäjäperheen lapsi, maaseudun kasvatti, aviopuoliso, pöytälaatikkokirjailija, roolipelaaja, eläinystävä ja ennakkoluuloton ajattelija.

Polkuni on lähtenyt liikkeelle Ikaalisista, pienen maalaiskaupungin reunamilta. Lukion jälkeen polkuni teki mutkan Kauhajoen evankelisessa opistossa, josta jatkoin matkaa Pohjanmaan pohjoispuolelle, Ouluun. Oulun yliopistossa opiskelin kirjallisuutta ja lähdin mukaan kaikenlaiseen kulttuuritoimintaan. Huomasin pian, että idearikkaalle ja organisointitaitoiselle ihmiselle löytyy monenlaisia hommia.

Päätin kauan sitten, että haluan työn, joka ei saa minua vihaamaan maanantaita. Vaikka onkin ehkä varhaista sanoa, uskaltaisin silti väittää löytäneeni sen. Olen parhaimmillani suunnitellessa, ideoidessa, sekä kanssaihmisten kanssa keskustellessa ja puuhaillessa. Kehitän mielelläni taitojani ja tietojani. Annan ne myös mielelläni muiden käyttöön. Minulla on kokemusta vapaaehtoisprojektien vetämisestä, maalla asumisesta ja tietotekniikan kanssa säätämisestä.

Majatalo puolestaan on löytänyt kekseliään suunnittelijan, joka ei pelkää tarttua toimeen. Uusi toiminnanjohtaja on sukkela suustaan, kätevä käsistään ja terävä päästään. Ikä ei vielä paina ja tiedonjano ei yliopistossa sammunut.

Jos olen jotain polullani oppinut, niin ainakin sen, että vaikka pää edellä vieraaseen veteen hyppääminen voikin olla huono idea; uutta ja erilaista ei silti kannata lähtökohtaisesti pelätä.

Majiksessa tavataan!
Ystävällisin terveisin,
Teja Rönni

Juhannusrohkeutta

Oli taas ilo viettää juhannusta noin sadan vieraan kanssa. Osa oli vanhoja tuttuja, mutta moni oli tullut tutustumaan Majataloon ensimmäistä kertaa. Ikäjakauma oli liikuttavan tasaista vauvasta vaariin.

Keskusteluteemana oli tällä kertaa rohkeus. Mitkä ovat oman elämäsi rohkeimmat hetket, tai hetket jolloin rohkeutesi petti? Ketä pidät rohkean elämän esikuvana? Missä asioissa sinun on vaikeinta olla rohkea jne. Muistan jonkun kerran ihmetelleen, miten uskallamme järjestää niin ison Juhannusjuhlan ilman mitään ohjelmaa. Ihmettelin mitä uskaltamista siinä ohjelman pois jättämisessä on. Mutta onhan siinä. Ohjelmalla yleensä korvataan vuorovaikutuksellisuus ja autetaan yleisöä kokemaan yhteyttä yhteisen elämyksen, eikä keskinäisen vuorovaikutuksen ja kohtaamisen kautta. Minä olen aina luottanut täällä syntyvään vuorovaikutukseen, tietäen varsin hyvin kuinka vaikeaa se voi olla. Yksinäinen voi tuntea raivoisaa kateutta iloista seuruetta kohtaan, jota ei uskalla lähestyä. Hidas kokee putoavansa nopean vuorovaikutuksen kelkasta ja jollekin vaan puskee päälle vahvoja muistoja ulkopuolelle jäämisestä, mihinkään kuulumattomuudesta.

Tällä kertaa ainoa ohjelmallinen osuus oli luento, jossa peilasin Nietzschen kautta aikamme henkeä. Hän jos kuka tunsi kaunan, kilpailevan kateuden ja katkeruuden kaikki muodot. Juuri niitä lietsotaan liekkeihin poliittisen kentän ääripäissä: ”Yksilössä hulluus on harvinaista, mutta ryhmissä, puolueissa, kansakunnissa ja aikakausissa se on sääntö.” Nietzschellä oli uhmakkaat mielikuvat poikkeusyksilön kyvystä ylittää itsensä, vaikka muiden kustannuksella. Nuorena hippinä hänen uhmakkuutensa auttoi minua irtautumaan orjuuttavasta uskonnollisuudesta, mutta myöhemmin Nietzschen hyvän ja pahan yläpuolelle nouseva egomania on inspiroinut myös Jokelan koulusurmaaja Pekka Auvista, Columbinen kouluampuja Eric Harrisia, norjan joukkomurhaaja Anders Breivikiä ja Suomen äärioikeistoa.

Puhuin yksilöllisyydestä, joka astui maailmaan sen kautta, jolla oli rohkeutta olla heittämättä toista kiveä. Todella vahva ja sankarillinen yksilö uskaltaa astua lynkkaavan kansanjoukon ulkopuolelle, uhmata ensimmäisen kiven heittäjää ja astua uhrin puolelle.

Ehkä Nietzsche lopulta tekikin niin, kun hän 44 vuotiaana, ryntäsi Turinin kadulla puolustamaan ja syleilemällä lohduttamaan kadulle kaatunutta piiskattua hevosta. Hän tuupertui maahan hevosen viereen ja nyyhkytti lohduttomasti eikä palannut koskaan enää halveksumansa kulttuurin realiteetteihin. Ehkä hän ei yksinkertaisesti jaksanut kantaa filosofiansa vaatimaa grandiosia välinpitämättömyyttä uhrin kärsimystä kohtaan. Ehkä myötätuntoon luhistuminen oli hänen versionsa katumuksesta ja kääntymyksestä. Ehkä hän vain murtui jumalaksi yrittämisen suunnattoman painon alla. Ehkä mekin joskus lankeamme hulluutemme murtamina sukupuuttoon kuolevien eläinten kaulaan, puolustamme myrkytetyn maan tomuun poljettujen lasten elämää ja lohdutamme toisiamme aivan uuteen toivoon.

Jos sinua kiinnostaa kertomukseni Nietzschestä ja hänen vaikutuksestaan elämäämme, voit lukea sen TeoBlogistani otsikolla: Nietzsche, Dionysos, Jeesus ja Jussi

Kiitos

Olemme teidän taloudellisen ja käytännöllisen apunne voimin päässeet tilanteeseen, jossa edelleen elämme jatkuvassa niukkuudessa, mutta emme enää pode sitä konkurssikuilun partaalla. Se on aivan valtava helpotus. Nyt on sisäisesti ja ulkoisesti enemmän tilaa oikeasti miettiä miten voimme entistä paremmin palvella toipujia. Siitä ehkä enemmän seuraavassa kuulumiskirjeessä.

Haluan vain kertoa, että tarvitsemme apuasi edelleen. Olemme toki oppineet paremmin itse kattamaan auttamistyömme kuluja tarjoamiemme palvelujen kautta. Mutta emme halua alkaa käyttää kaikkia voimavarojamme bisnekseen, eikä vähävaraisten auttamisesta koskaan voi tehdä liiketoimintaa. Se on ollut teiltä saamiemme lahjojen kierrättämistä ja pysyy sellaisena.

Siksi tarvitsemme edelleen teidän kuukausittaisia tukimaksujanne, satunnaisia lahjojanne, talkooapuanne, hyvää tahtovia sydänten huokauksia meidän puolestamme, hyvää puhettanne selkämme takana ja vihjauksia ihmisille, jotka ehkä voisivat hyötyä avustamme.

Hänen palveluksessaan: Daniel

 

Ajankohtaisia uutisia kirjoittelee majatalon isäntä, Daniel Nylund.

Uutisiin hän yleensä valitsee jonkun ajankohtaisen, teologisen tai kaunokirjallisen aiheen ja kietoo ne majatalon sen hetkisiin kuulumisiin.

Pysy mukana tulevista tapahtumista ja kursseista tilaamalla:

Ajankohtaista RSS-syöte

Tapahtuma­kalenteriKurssit ja juhlat koko vuodelle